tiistai 19. elokuuta 2008

Kaivamme esiin Atlaksen...

Lähestymme virallisen kesäajan päättymistä ja alustavasti marraskuulle sovitut studiokoitokset sen kus lähenevät. Syke on korkealla. Kohonnut tahti rinnassa ei kuitenkaan päälimmäisenä johdu omalla kohdallani mistään studiostressistä, vaan muilla osin elämässäni vellovasta murrosajasta.

Puolentoista vuoden mittainen harkinta- ja organisointiaikani on huipentumassa muuttoon pois rakkaasta Porista, Suomesta, kohti eteläisen naapurimme Viron savisia maastoja. Tarkemmin sanottuna kuluvan vuoden syyskuun alusta alkaen tulen viettämään arkielämäni Tartton kaupungissa Keski-Virossa, mediaa ja mainontaa korkeakoulutasolla opiskelemalla. Kyllä, aikamoista meininkiä ja terve jännitys pitää totisesti aistit herkkinä!

On kieltämättä ollut vaikea keskittää ajatuksiaan täysillä Synestesian materiaalin viimeistelemiseen kaiken tämän asioiden järjestelyn ja järkeilyn keskellä. Töissäkin täytyy käydä ja viinaa juoda. Varmaa kuitenkin on, että tämä etsikkoaika on väliaikaista. Edelleen To Do -listallani roikkuu kaksi jo 80%:sti valmista biisiä jotka olen vahvasti päättänyt viimeistellä hyvissä ajoin ennen studiota. Välillä iskee pienoinen hätä, että aika loppuu kesken mutta näinhän se ei ole. Aikaa on, vaikkakin rajallisesti, mutta aivan riittävästi. Pitää vain jaksaa painaa päälle.

Tämä meikäläisen siirtyminen kaukomaille sekoittaa entisestäänkin laajalle levinnyttä miehityspalettiamme: Vaasa, Pori, Turku, Helsinki ja Tartto. Joku voisi ajatella, että onpa jäsenistöllä turhan kokoiset egot kun jokaisella täytyy oma kaupunki olla. Kyseessä kuitenkin on vain ihmisrähjän lipumisesta elon virrassa eteenpäin, luonnollista kehitystä. Oman reviirini laajentumisen näinkin ulkomaille koitan parhaani mukaan kääntää niin Synestesian kuin koko Björneborg-metallin eduksi: jonkin sortin Viron valloitusta on keikkojen muodossa jo löyhästi suunniteltu ja tutun ystävyyskaupunki-teeman voisi kääntää ystävyysbändi-teemaksi - ja näin luoda kansainvälistä musiikinvaihtoa. Mitä mahdollisuuksia, ai ai! Työtä siis tämän touhumme eteen tullaan jatkossakin tekemään. Promomylly pyörii ja tähtäin pidetään korkealla ja eteen suunnattuna.

Konkreettisimminhan tämä elämänmuutokseni Synestesin suhteen näkyy varmasti edelleen korkeana pysyvänä keikkailukynnyksenä. Mitenkään kovinkaan vaivatonta ei yhtyeemme keikalle lähtö ole aiemminkaan ollut ja ei se tästä ainakaan helpommaksi muutu. On jatkettava "laatu korvaa määrän" -mantran toistelua. Niin, ja toki uskottava siihen myös itse.

Pitäkääpä palleistanne kiinni, täältä tulee vielä monen monta potkua munaskuille ja meno jatkuu äreänä!